Pienempänä kun asuttiin vielä Halmeniemellä, nukuin sellasessa huoneessa josta oli ovi suoraan keittiöön. Näin monena yönä painajaista, että joku tummapukunen mies seiso ovella ja alko tulla koko aika lähemmäs mun sänkyä. Sitten just kun se mies tarttu mun käsivarteen, niin heräsin.
Ukin kuoleman jälkeen aloin nähdä unia joissa olin mummolassa. Ukki istui kahvipöysässä ja muu porukka jutteli sen kanssa ihan normaalisti, mutta minä aloin kysellä ja huutaa ettei ukki vois olla siinä.
Meidän rakkaan Kimi koiran pois nukuttua, näen vieläkin unia missä se hiipii sängyn viereen ja hyppää jalkoihin nukkumaan. Tai joskus kun havahdun unesta jotenkin tosi hassusti tuntuu sellanen hipaisu kädessä tai jotain. Ja vieläkin kun joskus menee kotiin koulusta, niin ihan toosi pienen hetken ajattelee että se pikkunen karvakuono tulis vastaan.
Toissa yön unta jäin miettimään.
Oltiin isän kanssa ajamassa mummolasta vieremälle kylälle. Iskä laittoi turvavyön ja samassa auto alko heittelehtimään liukkaalla tiellä, auto pyörähteli ympäri ja pääty lopulta ojaan. Olin unessa ihan paniikissa ja heräsin siihen että yskin. Luulen että nukuin jotenkin huonossa asennossa, etten meinannu saada henkeä? :o
Luin jostain lehdestä että unet kestää oikeasti vaan ihan pienen hetken, vaikka ne tuntuis kestävän ikuisesti, ainakin ne pahimmat unet.
Oon miettiny että mistä ne unet tulee, tai miten me voidaan tajuta ne sillon kun nukutaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti