Pieni tyttö katseli sillan kaiteelta alas kaupungin valoihin.
Piti sitä kauniina, kun ei vielä tiennyt.
Hengitys höyrysi sekottui jäätävään ilmaan.
Sillan jäätyneet kaiteet pisteli tytön käsiä.
Ei silti voi päästää irti.
Eihän?
Puhelin painettuna sammuksiin, tyttö hyräilee pienesti.
Ei osannut edes ajatella miten kaupungin kauneus huijasi.
Nyt sen tajusi, kun sai tuntea kaiken kivun.
Sydämen lävistävän veitsen iskun.
Eihän silti saisi luovuttaa?
Eihän?
Joskus aika parantaa haavoja.
Joku ei ehkä pääse jaloilleen.
Et sä pikkunen voi silti kantaa harteillas kaikkien murheita.
Lopulta sä itsekkin sortuisit.
Etkä saa.
Ethän?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti