Toivon niin että äänesi rikkoisi sen,
Että istuisit viereeni ja toisit hymyn kasvoille.
Katsoisit silmiini, niinkuin silloinkuin itkin.
Mutta sinun oli aika mennä,
Suljit ruskeat silmäsi, jotka katselivat ennen kirkkaina.
Nyt voit levätä.
Se raastaa, että lähdit.
Mutta uskon että joskus, kun lähden itsekin pois,
näen sinut järven rannalla.
Saavun laivalla rantaan.
Sinun ruskeat silmät välkkyy taas.
Sitten saan vuodattaa onnesta ne tuhat kyyneltä pehmeään turkkiisi,
Jotka nyt itken ikävästä tyhjyyteen.
Voin kuulla askeleesi täällä,
kun katson kuvaasi pöydällä, kynttilän valossa.
Ja kun suljen silmäni,
Näen hauraan kuonosi.
Kun katson tähtiin,
näen silmäsi.
Eikä ikävän tuottamaa tuskaa voi selittää.
Koetan herätä, luulen tätä painajaiseksi.
Ja kun heräisin,sinä tuhisisit korvaani.
Mutta nyt,
Vesisade piiskaa maahan,
Me suukotamme sinun harmaantunutta kuonoa.
Kynttilä jää hohtamaan pimeään iltaan,
Se näyttää tietä tähdelle joka vie sinut turvaan. <3
Meillä on ikävä. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti