Jokainen räsähdys ja ääni,
Saa mut pieneks hetkeks kuvittelemaan että sä olisit täällä.
On niitä aamuja joina ajattelen soittavani sulle.
Että mitä sinne mökille kuuluu?
Kunpa vaan saisin kertoa taas sinulle miltä tuntuu.
Voisitpa vielä kuunnella edes hetken,
Sanoisit vielä kerran että asiat järjestyy.
Anna anteeksi,
Etten aina ollut täällä..
Miten hienoa se oliskaan,
jos sinä vielä olisit siellä odottamassa,
kun mä poljen pitkän matkan teidän luo,
Ja istun väsyneenä kahvipöytään.
Joskus me pysähdytään muistelemaan sua,
joka päivä moni ajattelee ja kaipaa,
tahtois sun olevan täällä.
Muistan kun pienenä istuin tallin pölkyn päässä,
katselin kun sinä touhusit tähden kanssa.
Työn touhun keskeltä sinä hymyilit välillä.
Pikku tytölle oli niin iso juttu,
kun nostit minut hevosen selkään,
lupasit että pysyt ihan vieressä.
Enkä minä pelännyt..
Kiitos Ukki.. <3
On kamala ikävä..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti