Aina yksin

Aina yksin,
Se istu puistossa ilman ystävää.
Ihan yksin,
Ilman ketään kuka kuuntelis.
Silmist hehku miten sillä oli ikävä.
Niistä ihmisistä sen kipu tuntu hyvältä.
Ne kidutti sitä tahallaan.
Yöks se jäi penkille makaamaan.
Ihan yksin.
Pimeeseen tähtiä kattelemaan.

Joka ilta,
Samalla penkillä.
Pieni tyttö yksin unelmiensa kanssa.
Ei odottamassa sääliä.
Oli tottunu, että joskus on pakko yksin vaan pärjätä.
Jakso aina uskoa parempaan.
Mut paha vaan pääs lopulta voittamaan.

Tänä iltana,
Mä istun penkille mistä se on lähteny.
Nyt mä saan tuntee sen mitä se niin pitkään tuns.
Jos mä olisin pysähtynyt puhumaan sille edes kerran.
Se olis voinut oikeesti auttaa.
Koska nyt mä antaisin mitä vaan et joku noista,
Kadun ylittäjistä pysähtyis.
Että edes yks niistä kysyis miten mä voin.