torstai 27. joulukuuta 2012


Joululahja tätin tylleröltä<3

Tuparilahja <3

Tietysti Hello Kitty paperilla..:) Ihana!

Kylläpä ihanasti tuprutti ulkona lunta, ahistuksen kauhu kun ei oo kameran laturia löytyny mistään..
Pimun kanssa käytiin äsken iltalenkillä, ja yheltä sillalta olis saanu tosi kauniita kuvia.. :(
Aattelin nyt kirjotella tällekkin iltaa jotain.  Pakko kehasta pikkasen Pimua, käveli tosi nätisti, niinkun prinsessat ainain.. <3 Nyt mötkähti nukkumaan sohvalle minun jalkojen juureen.. <3

keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Rakas Pimuni

<3

Anna jo se herkku, ei jaksa tuijottaa ennää.. :D

:D Että noin..

Tonttuilua jouluaattona.. <3

Kukapa sitä pipoo ois koko aattoa jaksannu pittää..



Pieni hahmo istu mun viereen,
Tuijotti kirkkailla silmillä,
suoraan mun sisälle,
pääsi läpi mun vahvan muurin,
siihen kipeimpään kohtaan,
pienen hetken tajusin hänen tuntevan saman kivun.

Ei tarvittu sanoja,
vaan yksi heikko hymy,
joka muutti minua.
Yksi halaus,
joka sai mut taas muistamaan,
tajuamaan miten turhaan murehdin.

Muahan pelotti sillon?
Enhän mä halunnut kenenkään,
en edes sun huolestuvan.
Koska mä tiesin ettei sullakaan ollu sillon aikoinaan helppoa.

Vaikka sä oisit kuunnellu,
läpsäyttäny mua olalle,
ja hymyilly et kaikki järjestyy.
Sä olit mulle rakas,
sit sä jouduit menemään.

3 ovea

3 Ovea




Mä seison keskellä tietä, tuijotan sitä kuollutta jänistä. Se oli siinä jo viime viikolla. Ja sitä edellisellä. Ja vaikka mä aina vienkin sen tien reunalle, se on joka yö palannu keskelle tietä.
Mä käännyny juoksemaan pois, mut ilmestys mun takana saa mut jähmettymään. Vanhan miehen kasvot tuijottaa mua vakavina. Mies laittaa kädet taskuihinsa ja katoaa hetkessä.

Samassa mä seisonkin sairaalan tyhjällä käytävällä, pidän käsillä kipeää päätä ja huokailen avuttomasti. Nojailen lasiseen palkinto vitriiniin, kun ohitseni kävelee hoitaja.
"Mä tarvitsen apua.." Koetan pyytää pienesti.
Hoitaja kääntää katseensa muhun, taas se sama vanha mies, roikottaa kädessään auton alle jäänyttä jänistä.

Sairaalan seinät alkavat kaventua ja mä tunnen tukehtuvani. Ei auta että yskin, eikä sekään kun koetan huutaa.

"Tip, Tip, Tip..." Vesihana valuttaa taas vettä hukkaan, saa mun kynän liikkeen pysähtymään. Mä olin yksin siellä serkkujen vanhalla mökillä, jonka olohuoneesta oli liian pitkä matka keittiöön. Liian pitkä ja kammottava käytävä jonka varrella oli 3 ovea.

"Tip Tip Tip" Juoksen kraanan luo ja väännän sen sammuksiin.
Käännän selkäni vesihanalle ja tuijotan liian pitkää käytävää. kolmea ovea joihin pääsy oli kiellettyä. Joihin mielikuvitukseni rakentaa erilaisia kammottavia asioita, Ovia joiden takana piileksii jokin synkkä salaisuus.

Juoksen käytävän läpi, koetan selvittää tieni olohuoneeseen. Siinä se taas seisoi, mies tieltä ja sairaalasta, roikottaen edelleen jänistä. Se istui minun paikallani ja hymyili ilkeästi. Ja vaikka mä olen hänestä puhunutkin joskus, ei minua kukaan usko.

"Ei ole mitään jänistä, eikä miestä. Sinun serkuillasi ei ole mökkiä ja sen tippojen äänen sä olet kehittänyt päästäsi."

Ehkä ne on oikeassa, miten mä öisin voisin päästä pois tästä lukitusta huoneesta, tästä jonka ympärillä on vaan metsää ja pimeää. Ehkä mä oikeasti vaan kuvittelin kaiken. Ja ehkä joskus mä vielä saisin siitä vanhasta miehestä ystävän?

Hymyilet




Hymyilet..


Hymyilet, niin ne ei näe mitä sä oikeesti tunnet..


Hymyilet, sähän vaan kuormittasit niiden sydäntä, jos nyt itkisit.

Vaikka suhun kuinka sattuis niiden ilmeet.
Vaikket sä oikeasti haluais olla siellä.

Hymyilet, ettei ne huomais sun oloa.


Kun ne nauraa, naurat niiden mukana asioille joita et tajuakkaan.

Vaikka sun kaipuulla ei olis rajoja.
Vaikka haluaisitkin lähteä kotiin ja unohtaa ne.

Sun on hymyiltävä, ettei ne näkis mitä sä oikeasti tunnet.

Unia.. :o

Pienempänä kun asuttiin vielä Halmeniemellä, nukuin sellasessa huoneessa josta oli ovi suoraan keittiöön. Näin monena yönä painajaista, että joku tummapukunen mies seiso ovella ja alko tulla koko aika lähemmäs mun sänkyä. Sitten just kun se mies tarttu mun käsivarteen, niin heräsin.
Ukin kuoleman jälkeen aloin nähdä unia joissa olin mummolassa. Ukki istui kahvipöysässä ja muu porukka jutteli sen kanssa ihan normaalisti, mutta minä aloin kysellä ja huutaa ettei ukki vois olla siinä.
Meidän rakkaan Kimi koiran pois nukuttua, näen vieläkin unia missä se hiipii sängyn viereen ja hyppää jalkoihin nukkumaan. Tai joskus kun havahdun unesta jotenkin tosi hassusti tuntuu sellanen hipaisu kädessä tai jotain. Ja vieläkin kun joskus menee kotiin koulusta, niin ihan toosi pienen hetken ajattelee että se pikkunen karvakuono tulis vastaan.
Toissa yön unta jäin miettimään.
Oltiin isän kanssa ajamassa mummolasta vieremälle kylälle. Iskä laittoi turvavyön ja samassa auto alko heittelehtimään liukkaalla tiellä, auto pyörähteli ympäri ja pääty lopulta ojaan. Olin unessa ihan paniikissa ja heräsin siihen että yskin. Luulen että nukuin jotenkin huonossa asennossa, etten meinannu saada henkeä? :o
Luin jostain lehdestä että unet kestää oikeasti vaan ihan pienen hetken, vaikka ne tuntuis kestävän ikuisesti, ainakin ne pahimmat unet.
Oon miettiny että mistä ne unet tulee, tai miten me voidaan tajuta ne sillon kun nukutaan?

Anytime you need a friend

1. Laita sekoitus päälle: iTunes, Windows Media Player, mp3-soitin tms.
2. Vastaa jokaiseen kysymykseen seuraavan kappaleen nimellä.
3. SINUN TÄYTYY KIRJOITTAA KAPPALEEN NIMI HUOLIMATTA SIITÄ KUINKA HASSULTA SE KUULOSTAA.
4. Merkitse 10 ystävääsi.
5. Jokaisen merkityn tulee tehdä sama asia.
6. Pidä hauskaa

1) JOS JOKU KYSYY "OLETKO OKEI", SINÄ SANOT:
-Just the way you are :D
2) KUINKA KUVAILISIT ITSEÄSI
-Pelottaa
3) MISTÄ SINÄ PIDÄT MIEHESSÄ/NAISESSA?
-halvalla
4) KUINKA VOIT TÄNÄÄN?
-Vie mut kotiin..:D
5) MIKÄ ON ELÄMÄSI TARKOITUS?
-kultahippu
6) MIKÄ ON MOTTOSI?
Vaari
7) MITÄ YSTÄVÄSI AJATTELEVAT SINUSTA?
-Valon arkaa
8) MITÄ VANHEMPASI AJATTELEVAT SINUSTA?
- Sinussa on jotain
9) MITÄ SINÄ AJATTELET USEIN?
-nilkit
10) PALJON ON 2+2?
rakkaus on lumivalkoinen
11) MITÄ AJATTELET PARHAASTA YSTÄVÄSTÄSI?
-En mitään en ketään.

12) MIKÄ ON SINUN ELÄMÄNTARINASI
 On elämä laina
-13) MIKÄ SINÄ HALUAT OLLA KUN KASVAT ISOKSI?
-Täällä pohjan tähden alla

14) MITÄ AJATTELET KUN NÄET IHASTUKSESI??
Takapiha

15) MITÄ TANSSIT HÄISSÄSI?
Viikko sitten

16) MITÄ SOITETAAN SINUN HAUTAJAISISSASI?
Kaikki muuttuu
17) MIKÄ ON SINUN HARRASTUKSESI/KIINNOSTUKSEN KOHTEESI?
Romanssi

18) MIKÄ ON SUURIN PELKOSI?
Here without you
19) MIKÄ ON SUURIN SALAISUUTESI?
Your control
20) MITÄ HALUAT JUURI NYT?
lemon tree
21) MITÄ AJATTELET YSTÄVISTÄSI?
Forever young
22) MINKÄ NIMISENÄ JULKAISET TÄMÄN?
Anytime you need a friend

Huoh..

Kello kiiruhtaa kovaa vauhtia kahteentoista,
rösähtää sieltä nopeasti kuuteen.
Kokonainen päivä vapaata,
kuluu hetkessä.
Tuloksena vain yksi tekstin pätkä,
Jonka kirjoitin ilman mitään järkeä.

Saatan kuulla jostain kaukaa oven avautuvan,
katson taakseni nähdäkseni tulijan.
Haalistuva hahmo seisoo ovella,
kengät täynnä kuraa.
Pienessä hetkessä tulija on jo poissa..

Nukahdan lopulta,
pyörittyäni ilta kuudesta yö kahteentoista sängyssäni.
Hikoillen,
peläten painajaisia joissa minut haudataan elävältä.
Herään kuudelta herätyskellon piinaavaan nitinään ja vinkunaan.
Juon kahvit ja laahustan väsyneenä töihin

Lintu ja mies

Vanha mies seisoo hauta-arkun vierellä,
pitää itseään pystyssä kävelykepillä ja värähtelee ikävästä.
Hän sivelee vielä viimeisen kerran ruusun terälehteä.
Laskee sen arkulle, kumartuen hitaasti.

Kirkon ikkunasta alkaa pilkahdella valon säteitä,
Hetki on niin särkynyt, mutta kaunis.
Mies lausuu hennolla rikkoutuvalla äänellä
"Kaipaus on suuri.."
Poistuu alttarilta istumaan penkkiin.

Pieni lintu istuu kirkon ikkunalaudalle,
Muistellen omaa puolisoaan,
miten joku oli ampunut hänet.
Saanut aikaan kipeän surun.
Lintu katsoi kunnioittaen vanhaan mieheen,
suoraan jonnekkin hänen sisälle.
Sillä hän tiesi miltä miehestä tuntui.



Kimi koiralle♥️



Sitten kun olen valmis,
Sitten kun aurinko pilkahtaa esiin pilvien takaa,
Sitten mä ehkä näen taas ne tutut ruskeat silmät..

Sitten kun mä pystyn kuvittelemaan sinut,
ilman järjetöntä ikävää..
Miten mä muka voisin?

Sitten kun nimesi kuuleminen ei saa minua kyyneliin,
Sitten kun alkaa sataa.
Sitten mä tiedän olevani valmis..
Sitten saatan hymyillä..

Ukille


Jokainen räsähdys ja ääni,

Saa mut pieneks hetkeks kuvittelemaan että sä olisit täällä.

On niitä aamuja joina ajattelen soittavani sulle.

Että mitä sinne mökille kuuluu?


Kunpa vaan saisin kertoa taas sinulle miltä tuntuu.

Voisitpa vielä kuunnella edes hetken,

Sanoisit vielä kerran että asiat järjestyy.

Anna anteeksi,

Etten aina ollut täällä..


Miten hienoa se oliskaan,

jos sinä vielä olisit siellä odottamassa,

kun mä poljen pitkän matkan teidän luo,

Ja istun väsyneenä kahvipöytään.


Joskus me pysähdytään muistelemaan sua,

joka päivä moni ajattelee ja kaipaa,

tahtois sun olevan täällä.


Muistan kun pienenä istuin tallin pölkyn päässä,

katselin kun sinä touhusit tähden kanssa.

Työn touhun keskeltä sinä hymyilit välillä.


Pikku tytölle oli niin iso juttu,

kun nostit minut hevosen selkään,

lupasit että pysyt ihan vieressä.

Enkä minä pelännyt..

Kiitos Ukki.. <3

On kamala ikävä..

♥️




Muistan kun seisoit edessäni,
Olit siinä taas pitkän ajan jälkeen.
Sama ihminen kuin joskus ennen..
Taisit huomata miten onnellinen olin kun tulit minua näkemään.

Silti jokin sai minut pelkäämään..
Kaikki ne asiat joista et vielä tiennyt.
Seisoit edessäni ja hymyilit.
Tiedätkö mitä?
Silloin minäkin pystyin lopultakin taas hymyilemään.<3

Ilmat oli alkaneet viiletä,
Siinä sillan kaiteella jokin minussa muuttui.
Pidit minusta kiinni,
Koska välitit<3

Sinä et ikinä kadonnut sydämestäni.
Ajatttelin sinua usein..
Vaikka en sitä silloin sinulle kertonut..
Rakastan sinua aina..<3

Posliinienkeli



Kyyneleet poskillani seisoin haudallasi.
Vierelläni se ihminen joka tiesi miltä tuntuu..
Ihminen joka tunsi saman ikävän..<3

Painauduin tiukasti veljen halaukseen..
Odotin että se kaikki olisi jo ohi..
Että sinäkin olisit taas täällä.
Mutta ethän sinä palaa enää. <3

Pieni posliinienkeli keinui tuulessa,
Sama enkeli joka ripustettiin tuon vanhan puun oksaan jo vuosia sitten.
Enkeli joka lupasi pitää sinusta huolta matkallasi.

Hetki me ollaan vain hiljaa.
Katsellaan niitä satoja kynttilöitä.
Pieniä liekkejä, merkkinä siitä että rakkaus säilyy aina..<3

Kimille

Kukaan ei voi ikinä korvata sinua,
Ei kukaan voi olla koskaan niinkuin sinä olit.
Eikä kukaan voisi jättää sydämeeni niin kauniita muistoja, kuin sinä jätit.
Sattuu, ajatella ettei aika kanssasi palaa enää koskaan.

Miten kaipaankaan sitä lämpöä,
kun painoit pääsi minun polvelleni,
Tuhahdit ja suljit silmäsi.

Tuntui niin kylmältä,
kun et enää maannut jaloissani.
Kidutti nähdä, miten hetki hetkeltä olosi heikkeni.

Muistoissani on se yö, jolloin näin sinuun sattuvan.
Kun makasin vierelläsi,
ja näin kuinka sinua pelotti.
Arvaa miten se sattui, kun tajusin sen olevan viimeinen yö.
Jospa sinä vain tiesit, että olet se jota en voisi unohtaa koskaan.

Pitkän matkan jälkeen piti sanoa hyvästit.
Oli opeteltava olemaan ilman sinua.
Oli pakko päästää sinut menemään.

Nyt kun olet siellä, minne minä en pääse,
Toivon että kuulet,
Kun kuiskaan yöhön miten sinua rakastan..

Lepää rauhassa

Tänään..
Tänään, kun hämärä hiipii taivaalle..
Kun tuulen hellä henkäys puhaltuu kasvoille,
nukkuu pieni vahva sydän ikiunta..

Tänään, kun ei tiedä mistä pitää kiinni,
voit luottaa että minä olen täällä..

Pieni valo sammunut täältä,
mutta muistaa meitä noista kaukaisista tähdistä.
Tänään, kun sydämeen sattuu,
Ja heikottaa..

Minä pysyn luonasi..
Enkä jätä sinua ikinä yksin..

Leppää pikkunen rauhassa. <3

Hassu ja ontto♥️



Tiesin miltä sinusta tuntui,
Seisoa edessäni pitkän ajan jälkeen.
Arvaa miten ihana oli istua vieressäsi sillan kaiteella.
Katsella taivaalle,
Tuntea että välitit.
Sain lopultakin kertoa sinulle kaiken.

Oli asioita joita kaduin,
niin kipeitä etten osannut puhua.
Tuuli huokaili pihan puissa,
sinä olit siinä.
Etkä päästänyt minusta irti.

Oli viileä ilta,
Ihan hiljaista,
Jotenkin uskomattoman kaunista.
Oli Jotain josta olin haaveillut.
Joku jota rakastin.

En tiedä uskotko,
Mutta sinä säilyit sydämessäni aina,
vaikka ei puhuttukaan,
Niin ajattelin sinua silti..


"Hassu ja ontto tunne sydämessä.
Ajatus sinusta ja minusta..
Usko siihen että molemmat kaipaa..
Toive että uskaltaisin kertoa."

Rakkaalle




Minä valvon,
Se kipu ei anna nukkua.
Ajatukset harhailee,
Sydäntä polttaa.


Tunnen ihollani kätesi,
Kiedot ne ympärilleni.
Vain hetki ennen kuin nukahdat.
Kunpa et koskaan irroittaisi otettasi.


Sinä nukut siinä,
miten rauhoittaakaan.
Tietää että sinulla on kaikki hyvin.


Tuhahdat unissasi jotain,
pieni hymy palaa kasvoilleni.
Ehkä kaikki on hyvin nyt,
Sinun kanssasi.
Kun tähdet valaisee tämän yön.
Jonka makaan vierelläsi.. <3

tiistai 25. joulukuuta 2012

Et saa luovuttaa♥️



Pieni tyttö katseli sillan kaiteelta alas kaupungin valoihin.
Piti sitä kauniina, kun ei vielä tiennyt.
Hengitys höyrysi sekottui jäätävään ilmaan.
Sillan jäätyneet kaiteet pisteli tytön käsiä.
Ei silti voi päästää irti.
Eihän?

Puhelin painettuna sammuksiin, tyttö hyräilee pienesti.
Ei osannut edes ajatella miten kaupungin kauneus huijasi.
Nyt sen tajusi, kun sai tuntea kaiken kivun.
Sydämen lävistävän veitsen iskun.
Eihän silti saisi luovuttaa?
Eihän?

Joskus aika parantaa haavoja.
Joku ei ehkä pääse jaloilleen.
Et sä pikkunen voi silti kantaa harteillas kaikkien murheita.
Lopulta sä itsekkin sortuisit.
Etkä saa.
Ethän?

Pelottaa.


Tärisen.
Sitten kun kaikki muuttuu.
Sinäkin aijot jättää minut.
Pelottaa.
Ei minulla sitten ole ketään.

Oon taas niin väsynyt.
Vielä liian monta tuntia.
Enkä jaksais odottaa.
Vielä liian monta askelta kotiin.

Koepaperi ammottaa tyhjyyttä.
Minä en tahtoisi sen tekevän niin.
Joku ahdistava huuto käskee pitämään sen tyhjänä.
Huuto jonka huutajaa en edes näe.

Kukaan ei sano huomenta.
Enää en voi syyttää sinua leikilläni jos kaadan vesilasin.
Kaiken muututtua sinä hylkäät minut.
Sano ettei se ole totta.

Ilman sinua





Ilman sinua en tiedä kuka olen.
Ilman sinua minä pelkään.
Tiedän minä ettet tule enää takaisin.
Kyllä minä tiedän että on totuttava olemaan yksin.

Taas eilen sinä tulit minun uneeni.
Seisoit minun edessä ja katselit hassusti.
Tajusin ettet se voi olla sinä.
Minä pelkäsin.
Mutten tiedä miksi.

Aamulla kun nousin,
tunsin henkäyksen kädellä.
Tuntui että sä olisit ollut siinä mun vieressä.
Sade piiskasi ikkunoihin.
"Sinua ei enää ole."
Kuiskasin ja pienen hetken vain itkin.


Pieni lintu lensi mun ikkunalaudalle.
Niinkun olisi tuonut viestin sinulta.
Se sanoi että sinä olet jokapäivä mun mukana.
Sen hennot siivet kosketti ikkunan lasia.
Niiden kosketuksesta lasiin piirtyi sydän.
Tajusin, että sinä elät aina minun sydämessä. <3

Aina yksin

Aina yksin,
Se istu puistossa ilman ystävää.
Ihan yksin,
Ilman ketään kuka kuuntelis.
Silmist hehku miten sillä oli ikävä.
Niistä ihmisistä sen kipu tuntu hyvältä.
Ne kidutti sitä tahallaan.
Yöks se jäi penkille makaamaan.
Ihan yksin.
Pimeeseen tähtiä kattelemaan.

Joka ilta,
Samalla penkillä.
Pieni tyttö yksin unelmiensa kanssa.
Ei odottamassa sääliä.
Oli tottunu, että joskus on pakko yksin vaan pärjätä.
Jakso aina uskoa parempaan.
Mut paha vaan pääs lopulta voittamaan.

Tänä iltana,
Mä istun penkille mistä se on lähteny.
Nyt mä saan tuntee sen mitä se niin pitkään tuns.
Jos mä olisin pysähtynyt puhumaan sille edes kerran.
Se olis voinut oikeesti auttaa.
Koska nyt mä antaisin mitä vaan et joku noista,
Kadun ylittäjistä pysähtyis.
Että edes yks niistä kysyis miten mä voin.
Raastava hiljaisuus
Toivon niin että äänesi rikkoisi sen,
Että istuisit viereeni ja toisit hymyn kasvoille.
Katsoisit silmiini, niinkuin silloinkuin itkin.

Mutta sinun oli aika mennä,
Suljit ruskeat silmäsi, jotka katselivat ennen kirkkaina.
Nyt voit levätä.

Se raastaa, että lähdit.
Mutta uskon että joskus, kun lähden itsekin pois,
näen sinut järven rannalla.
Saavun laivalla rantaan.
Sinun ruskeat silmät välkkyy taas.

Sitten saan vuodattaa onnesta ne tuhat kyyneltä pehmeään turkkiisi,
Jotka nyt itken ikävästä tyhjyyteen.

Voin kuulla askeleesi täällä,
kun katson kuvaasi pöydällä, kynttilän valossa.
Ja kun suljen silmäni,
Näen hauraan kuonosi.

Kun katson tähtiin,
näen silmäsi.
Eikä ikävän tuottamaa tuskaa voi selittää.
Koetan herätä, luulen tätä painajaiseksi.
Ja kun heräisin,sinä tuhisisit korvaani.

Mutta nyt,
Vesisade piiskaa maahan,
Me suukotamme sinun harmaantunutta kuonoa.
Kynttilä jää hohtamaan pimeään iltaan,
Se näyttää tietä tähdelle joka vie sinut turvaan. <3


Meillä on ikävä. <3
Kylmät kädet etsii puhelinta.
Haluisin vaan, että sä tietäisit mun olevan "kunnossa."
Ja kun mä lopulta olen soittamassa sulle.
En löydä numeroas.
Enhän mä edes etsiny sitä tosissani.
Koska kyllähän mä koko aika muistin ettet sä enää ole täällä.

Lasittunu katse yrittää löytää jonkun.
Ees yhen ihmisen joka ymmärtäis sen olon.
Ei sanois että on pahoillaan sinun poismenostas.
Ottais vaan kädestä kiinni.
Tai halais.
Se auttais niin paljon enemmän kun sanat.

Kohta taas lumi peittelee maan alleen.
Kesän hajut vaihtuu syksyn kautta talven rauhallisuuteen.
Ne sadat hautakynttilät loistaa paljon kauniimmin pimeydessä.
Mä tarttuisin mun ystävää kädestä ja voisin heikosti hymyillä sun muistolles.
Jos sä näet mut vielä sieltä missä meetkin.
Jos sä huomaat että osaan jo nauraa aidosti.
Että mä osaan hymyillä ihmisille jotka mulle hymyilee.
En vaan katso enää pahasti ja kävele pois.
Nii et saa luulla että oisin unohtanu sinut.

Mulla on jokapäivä ikävä.
Onhan kaikilla ikävä jotakin.
Kyllähän nekin on silti oppinu taas hymyilemään.
Koska on pakko.
En pelkää näyttää ikävääni.
Mut joskus sen sisällä pitäminen on vaan hyvä.
Kuhan vaan tiedät että ainakun nauran, muistan sut.
Ne monet kerrat kun istuttiin ukkosella keittiössä.
Sä kerroit juttujas, ja mä kuuntelin.
Sulla oli joka kerta jotain uusia "tarinoita".
Mut ukkosen jälkeen mun oli mentävä.

Huuliharpun sävelet jäi kaikumaan mun päähän.
Se tuttu laulu jota soitit, ei häviä koskaan mun mielestä.
Kun kuulin että lähtisit, en mä sillon osannu sitä ajatella.
En tienny miten kipeeltä se tuntuis kun jäisinkin "yksin".

Pari ystävää on saanu mut hymyilemään.
Ne on saanu mut tajuamaan, et vaikka sun elämäs jäi vaan kauniiks hetkeksi.
Mun on silti elettävä omaani niin kauan kun on tarkotettu.
Oon puhunut susta niille paljon.
Niiden seurassa voin itkeä tai nauraa.
Monesti oon ollu niille liian huono frendi.
Silti ne on pysyny mun vierellä.
Teen parhaani, etten satuttais enää yhtäkään niistä ikinä.<3