Hyvää joulua Pimu

 

Vain hetkeksi istahdin tuoliin keinuvaan.

Muistoihin vaivuin lämmössä uunin.

Ensi lumi satoi maahan, 

Jälkiäsi portilla nähnyt en.

En lumista kuonon päätä,

Vain muistoja ja kaipauksen.

Kun sinusta kerron,

Murtuu ääneni vielä.

kun portille jälkeni jätän,

Silloin kotiin saavun,

mutta sinä et ole siellä.

Tähtilatva enkelin,

joskus itsellesi valitsit.

Siihen jätit kerran,

pikku koiran hampaan jälkesi.

Kuka uskonut silloin olisi,

Että niitä tänään ikävöimään joutuisi. 

<3

 

-Sini-

Hyvää Joulua Pimulle, 

T. Joonas Julia Elina, Jasper ja Roosa.

olet 

 

Pieni ihminen,

Jäljet polulle jätti hauraat.

Siinä syksyn lehtiä, hän potki kulkiessaan.

Ja suuren puun alle istahti,

Ystävää odottamaan. 

Kunnes suuren kiven viereen,

Pään painoi ja hetken oli hiljaa.

Metsän laidalla huokaisi ikävästä.

"Vielä kaipaus helpottaa"

Niin mitätön oli,

Keskellä ylvään metsikön. 

Tuo pieni ihminen,

 joka mietti missä ystävä on. 

Syksy

Ilta hämärtyy taas.

Kotiportailla istuin tänään.

Tuulen  kuulin lehtiä tammen soittelevan.

Mutta pienen hetken vain luulin, Sinun luokseni kulkevan.

Sylistäni taas löysin vain ikävän painavan.  

Kynttilöitä iltaan sytytän,

Uskon tuolta korkealta jostain sinun ne myös näkevän. 

Pian syksy saapuu.

Mutta nyt niin kovin erilainen.

Itkien lehtiä putoavia hiljaa yksin katselen.

On tuttu metsä reitti,

Mutta ilman  sinua sinne mennä   voi en. 

Koska nyt tuo reitti on minulle liian hiljainen.<3

Kaipaan sinua aina rakas ystävä. <3

Suojelusenkelini

 Pilviä taivaan katselin,

Olin varma, että siellä sinut näin.

Sinun tuikkivat silmäsi,

Pehmoisen kuonon.

Sinä katsoit meihin päin.

Siinä hetken olit.

Ja ymmärsin,

Sain sinusta itselleni suojelusenkelin.<3

Ikuisesti muistoissani

 Tunnen sinut,

Vaikka nähdä enää voi en.

Olet sydämeeni jättänyt jäljen kauniin, kipeän.

Sinä olet minun mielessäni aina.

Olet tuuli, 

Joka kulkee pihani läpi kesäiltana.

Lintu joka hetken katselee mailmaa kanssani.

Kesä ensimmäinen ilman sinua.

Kaipausta täynnä.

Täynnä kyyneleitä,

 kaukaisuuteen katsellen.

Onnellisia hetkiä,

kun muistoista hassun hetken kanssasi löydän.

Olet pilvet  päälläni.

Vierelläni lenkillä kuljet suojellen.

Vaikka pantasi naulakkoon nyt jää.

Siihen tuoksusi tarttunut on.

Olet karva aamu kahvissani.

Kynnen jälki oven pielessä.

Tunnen sinut jaloissani,

Kun koetan uneen vajota.

Olet uneni kaunein,

Aamuni vielä niin kipeä.

Pieni räsähdys, 

Kun talo hiljenee iltaisin.

Hahmo silmäkulmassani,

Ikuisesti muistoissani.  <3

Matka rinteelle

Pieni käsi kädessäni,

Nousin ylös rinteelle.

Suurilla saappaillaan rakas poikani,

Vierelläni kulki, sateen kastelemaa polkua.

"Varo nokkosia ja risuja." Sanoin.

Kun kynttilään liekki sytytettiin,

Siinä parhaan ystävän haudalla hetki istuttiin.

Matkalla pihaan,

Kyyneleitäni kuivasin.

Tuo pieni pellavapää, silloin taivaalle vilkutti.

Minulta vielä kysyi,

"Näkihän Pimu minut varmasti." 

 

Kuu

 Taittui tuulessa heinät,

metsikon puut.

Lauloi vierelläni linnut.

Nähtiin taivaalla kuu.

Ajettiin tietä tuttua.

Kotiin päin tultiin.

Lapset toivoi jospa sinut kuussa näkisi.

Miettien milloin kuu kasvaa niin isoksi.

Pienin pöydän ääreen kotona istui,

Eteen kuvan jossa sinä olet.

"Ee Pi". Minua katsoen tuumasi.

Hänkin sinua kaivata silloin osasi.

<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3

Uni

Näin sinusta unen.

 Vaikka tuntui, kuin olisit siinä oikeasti ollut.

Tulit vierelleni, kainaloon työnsit pääsi.

Sain silittää sinua, hetken jonka pyysin.

Minä tunsin sinun turkkisi.

Tunsin lämpösi,

Sinut.

Taisit käydä  täällä sanomassa minulle,

 että se totta on mistä kyselin.

 Että vierellämme oot,

 ja kaikki on hyvin.

Kiitos pieni ystävä,

Että muistit mietteeseeni vastata.

Vaikka ikävä olikin entistä kovempi kun heräsin ilman sinua aamulla.

<3

                                             Elämäni raskain rinne

Kun sinä lähdit,

Veit mukanasi osan minua.

Tänään haudallasi istahdin.

Ikävän kyyneleitä vuodatin.

Kastelin kukat ja tiesin etten voisi siihen jäädä.

Piti nousta ylös.

Kulkea alas elämäni raskain rinne.

Tulla kotiin, jossa sinä et enää odota.

Miksi en enää saa kanssasi edes yhtä päivää,

Yhtä lenkkiä.

Tai kuulla vielä kerran tassusi rapsahdusta.

Metsäreissulla kerran,

Kyyneliin pieni tyttö murtui,

Kun tutkapannan kanssa katosit näkymättömiin.

Lopulta takaisin palasit.

Nyt lauseen lohduttoman ikävästä tuo pienokainen kertoo.

Odottaen sinua,

Vaikka tietää että vasta pilvien päällä nähdään.

Onko se totta, 

Että jossain meitä odotat?

Siellä kuussa kuljet,

etkä tunne enää kipuja?

Onhan siellä ne vanhat rakkaat ystävät?

Kai saadaan joskus kaikki olla siellä yhdessä.

Siihen luottaen käyn päivästä toiseen.

Että vielä kyyneleeni turkkisi pois kuivattaa.

Että siellä touhuillesi vielä nauretaan.

Luotan,

Että vielä viereesi saan joskus tulla nukkumaan.

Valvoin sinun vierelläsi, kuuntelin sinun raskasta hengitystä.

Monta yötä silitin ja pelkäsin nukahtaa, jos et aamulla olisikaan siinä enää.

Kuljit vierelläni hidastunein askelin. Vielä suojellen edelleni kiirehdit kun tietä ylittämään käytiin, vilkaisit molempiin suuntiin. Sinä pidit minusta huolta, vaikka olit kipeä ja väsynyt.  

Lupasin sinulle että kun paranet, niin sitten juostaan yhdessä. 

Lupasin etten koskaan anna minkään satuttaa sinua. 

Että mekin pidetään huoli sinusta rakas

Odotit isin kanssa, että syksyllä taas pääsette metsälle kahdestaan.

Niin ajateltiin.

Kunnes koitti päivä, jota oltiin pelätty. Sinä väsyit yllättäen, silmistäsi nähtiin kuinka olisit halunnut vielä innostua kun kutsuttiin sinua pöydän alta. Tassut eivät vain enää meinanneet kantaa. ♥

Viimein päätettiin että lähdetään tarkastuttamaan vointisi eläinlääkärille. Ajateltiin että tullaan sitten kotiin parantelemaan. Olit niin hento ja pieni kun lepäsit eläinlääkärin pöydällä. Sinua sattui, ja oltiin luvattu ettei mikään saa satuttaa sinua.

Sinä päivänä me tehtiin elämämme raskain päätös, meidän oli annettava sinun mennä. Koko perhe oltiin vierelläsi. Silitettiin, itkettiin ja kerrottiin kuinka paljon rakastetaan. Lopulta suljit silmäsi viimeisen kerran. <3 

Enkä edelleenkään voi uskoa että et tule enää kotiin. Joka aamu hetken vain luulen kaiken olevan kuin ennen. Joka päivä koko ajan olet mielessäni, joka ilta ennen unta minä itken, kun on niin kauhea ikävä. 

Sinä et koskaan ollut vihainen toisille, et silloinkaan kun olit kipeä, ja topuuttelin lapsia että sinä saisit levätä. Annoit silittää ja hoitaa, luotit että pienetkin osaa. 

Kiitos rakas ystävä kaikista yhteisistä vuosista, jotka olit  meidän kanssamme. 

Kiitos jokaisesta hännän huiskautuksesta. Jokaisesta yhteisestä hetkestä.

Kiitos kaikesta. <3 

Meidän sydämiin jätit jäljet suuret,

Huoneisiin näihin tyhjyyden.

Vaikka uskon että vielä meidät kuulet. 

 Ja matkastamme näet hetken jokaisen.

Mutta niin raastava on ikävä, kun olla kanssasi enää voi en.. ♥

Meillä on sinua niin kova ikävä.

Oma rakkain "Pentu Pee." :(

      

Ethän pelkää

Taivas tummui tänään,

Kiersi ukon ilma päältämme.

Sai minut uudelleen taas kyyneliin.

Muistamaan kuinka pelkäsit sitä aina.

Nyt ensimäistä kertaa erillään myrskyä katsellaan.

Rakas,

Sinne päälle pilvien, ethän jyrinää enää kuule?

Ethän pelkää pieni?