Ilta hämärtyy taas.
Kotiportailla istuin tänään.
Tuulen kuulin lehtiä tammen soittelevan.
Mutta pienen hetken vain luulin, Sinun luokseni kulkevan.
Sylistäni taas löysin vain ikävän painavan.
Kynttilöitä iltaan sytytän,
Uskon tuolta korkealta jostain sinun ne myös näkevän.
Pian syksy saapuu.
Mutta nyt niin kovin erilainen.
Itkien lehtiä putoavia hiljaa yksin katselen.
On tuttu metsä reitti,
Mutta ilman sinua sinne mennä voi en.
Koska nyt tuo reitti on minulle liian hiljainen.<3
Kaipaan sinua aina rakas ystävä. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti