Pieni käsi kädessäni,
Nousin ylös rinteelle.
Suurilla saappaillaan rakas poikani,
Vierelläni kulki, sateen kastelemaa polkua.
"Varo nokkosia ja risuja." Sanoin.
Kun kynttilään liekki sytytettiin,
Siinä parhaan ystävän haudalla hetki istuttiin.
Matkalla pihaan,
Kyyneleitäni kuivasin.
Tuo pieni pellavapää, silloin taivaalle vilkutti.
Minulta vielä kysyi,
"Näkihän Pimu minut varmasti."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti