Pieni ihminen,
Jäljet polulle jätti hauraat.
Siinä syksyn lehtiä, hän potki kulkiessaan.
Ja suuren puun alle istahti,
Ystävää odottamaan.
Kunnes suuren kiven viereen,
Pään painoi ja hetken oli hiljaa.
Metsän laidalla huokaisi ikävästä.
"Vielä kaipaus helpottaa"
Niin mitätön oli,
Keskellä ylvään metsikön.
Tuo pieni ihminen,
joka mietti missä ystävä on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti