Aseiden pauhu oli jäänyt hänen taakseen, hän oli paennut sitä jo päiviä.
Kunnes tuupertui viiltävän kylmään hankeen, sulki silmänsä ja vaipui uneen..
Unessa hän oli siellä,näki sodassa kuolleen ystävänsä,jota ei onnistunut pelastamaan. Kuljetti mukanaan, kunnes väsyi..
Johannes havahtuu hangesta, henkäyksiin joita joku puhaltaa hänen kasvoilleen. Avattuaan silmänsä Johannes säpsähtää.
Ruskeat silmät tuijottaa häntä lempeästi.
Musta, uljaan näköinen koira perääntyy kun johannes nousee seisomaan.
Johannes lähestyy koiraa joka murisee peloissaan ja säntää juoksemaan,kadoten syvälle metsään.
Johannes kohauttaa olkapäitään, kaivaa taskustaan patukan ja lähtee seuraamaan koiran jälkiä.
Kuu valaisee hänen tietään, jossain kauempana huhuili pöllö.
Yllättäen metsä vaihtuu pieneksi tieksi, jonka päässä Johannesta odotti autiotalo. Tai siltä se näytti, piha oli lumenpeitossa,lumikola nojasi talon rapistuneeseen seinään. Talon ovi oli lukossa. Kuitenkin Johannes löysi avaimen maton alta..
Talon eteisen seinään nojasi sukset. Ne huomattuaan Johannes hätkähti pelosta,sillä sukset olivat lumiset.
Johannes otti aseen käteensä ja hiipi ovesta sisään..
"Matias? Tulitko kotiin?" kuului vanhan miehen ääni.
Johannes laittoi aseen pois ja käveli makuuhuoneeseen.
"Kuka te olette?" mies kysyi ja laski tärisevin käsin valokuva albumin sängylle.
"Johannes, luulin että talo on tyhjä. "
Mies katseli hetken johannesta pistävän tarkkaan.
"Sota ei ole vielä ohi, eikä se taida loppuakkaan koskaan." mies tuumasi..
Jatkuu jos joku lukkoo. :D
jatka vaan tarinaa..... Haluaa luea lisää....
VastaaPoista