Runoja ja haaveiluja

Hän tupsahti tielleni tassuttelemaan.
Sulatti sydämeni jo ensi näkemällä..
Nyt hän on vierelläni aina illalla, kun käyn nukkumaan.
Aamulla kun herään, hän on vallannut puolet pedistäni, ja myllännyt matot mutkalle.
Hänelle kerron kaiken, ei ole mitään mitä hän ei minusta tiedä.
Joskus saatan sanoa pahasti, mutta hän haukahtaa takaisin.
Ja hetken päästä tuokin jo kuononsa polvelleni ja tuhahtaa rauhallisesti.
Hänellä on pehmeä turkki, jota vasten painaudun jos paleltaa.
Kultainen suuri sydän, jonka pamppailua kuuntelen jos pelottaa.
Hän suojelee minua pimeällä kadulla,
Ei kulje edelläni, tai perässäni.
Vaan vierelläni huolehtimassa. <3
Hän tekee tästä pienestä kömmäköstä kodin.
Ja teen kaikkeni hänen vuokseen, että hänen olisi hyvä olla minun kanssani.
Ja voisimme kulkea rauhassa tätä joskus niin mutkaista ja karuakin  polkua.
Luoden yhdessä muistoja ja jättää ne kynttilöinä valaisemaan matkaamme.
Koska yhdessä teemme matkastamme kaunista..<3