Minä hetkeksi istuin lattialle,
vanhan levysoittimen pölystä puhdistin.
Hieman haikeana sitä tovin katselin.
Kasa levyjä soittimen vierellä.
Soimaan yhden jo kovin kuluneen laitoin.
Voi kuinka monta muistoa palasi mieleen.
Kesät mummolassa,
Siskon, veljen ja isovanhempien kanssa.
Sävelet liihottelivat suoraan sydämeen,
Puolivälissä levyä vielä saatoin hymyillä,
mutta sen loputtua,
Maistoin huuliltani niin kipeän ikävän tuomia kyyneleitä.
Menneitä aikoja ei kukaan meistä saa palaamaan.
Meidän on vain tyydyttävä muistelemaan.
Muistoja meiltä ei kukaan voi koskaan viedä kuitenkaan. <3
<3 Tulipa ikävä ukkia
VastaaPoista:( Niinpä <3 !
VastaaPoista