Minä olen minä,
Tällaisena vain.
Omana itsenäni.

Joskus en itsekkään tiedä kuka,
Aina silloin,
on parempi pysyä hiljaa.

Sanoja,
lauseita,
En minä aina kaikkea niin tosissani tarkoita.

Mutta kun sanon että rakastan,
se on totta. <3

Pitkälle matkalle

Pienet kirkkaat silmät tuijotti minuun,

Tahtoi kertoa jotain,

oli vielä kuitenkin niin kovin ujo,

tuntematon.

Kädestäni kiinni pieni hahmo piti.

Oli ystävänsä lähtenyt pois,

pitkälle matkalle,

jolta ei enää tulisi takaisin. 

Tuon kaiken kerrottua, 

hän pienesti hymyili. 

"Sitten kun minäkin menen sinne, niin pääsen taas mummun luo"

Tartuin kädestä lujemmin,

sanattomana, 

takaisin vain hymyilin.. 

Mitä kuuluu?

Moi,

Mitä kuuluu?

Ääni korviini kantautui.

Kuka sitä kysyi?

En nähnyt kysyjää.

Pelkän kysymyksen kuulin.

Ääni niin tuttu,

Pehmeä ja rauhallinen.

Olitko se sinä?

Silmäni suljin,

avasin taas.

Ei ketään.

Pelkkä kynttilän liekki,

joka luo varjoja seinälle.

Niin kovin suuri ikävä on minulla sinua,

Että on vain pakko sinut tuota arkista kysymystä kysymään kuvitella. 

Vanha levysoitin.

Minä hetkeksi istuin lattialle,
vanhan levysoittimen pölystä puhdistin.
Hieman haikeana sitä tovin katselin.

Kasa levyjä soittimen vierellä.
Soimaan yhden jo kovin kuluneen laitoin.

Voi kuinka monta muistoa palasi mieleen.
Kesät mummolassa,
Siskon, veljen ja isovanhempien kanssa.

Sävelet liihottelivat suoraan sydämeen,
Puolivälissä levyä vielä saatoin hymyillä,
mutta sen loputtua,
Maistoin huuliltani niin kipeän ikävän tuomia kyyneleitä.

Menneitä aikoja ei kukaan meistä saa palaamaan.
Meidän on vain tyydyttävä muistelemaan.
Muistoja meiltä ei kukaan voi koskaan viedä kuitenkaan. <3

Kuumetta ja buranaa..

Joka paikkaan koskee,

Kitisyttää kovasti.

Kuumekkaan ei laske,

vaikka buranaa jo kokeilin.

Väsyttäiskin paljon,

mutten unta saada tahdo.

Sohvalla köllötän,

telkkua töllötän.

Ostos-tv:stä samat mainokset,

Uudelleen ja uudelleen.

Pakko vaihtaa kanavaa,

muuten kuumehourussa erehdyn vielä jotain tilaamaan.

:D

Hylättynä..

Taas unessani pääsin matkustamaan.

Arvaa mitä?

Matkustin vanhaa kotiseutua katsomaan.

Kentän laidalla hieman ihmeissäni seisoin.

Katselin jään pintaa.

ja vanhojen ystävien kanssa aivan pienen hetken leikin.

Kunnes olin vain minä, 

Tutulla koti-ovella yksin,

Aivan hiljaa.

Kaikki olivat lähteneet,

Piha kasvanut heinää täyteen,

ja vanha kotitalo kökötti ränsistyneenä,

Hylättynä.

Kuljin pitkässä heinikossa,

Suuren kiven päälle,

 marjapensaan viereen lopulta istahdin.

Kai matkustin sinua muistamaan,

Vaikken nyt sinua pysty syliini ottamaankaan,

En edes turkkiasi koskemaan.

Vain pienen hetken istuin haudan vierellä,

kun minun oli vain pakko herätä..