Kirpputorin aarteita & Ajatuksia. ♥️

 

Viimeinen työpäiväni maailman ihanimmalla kirpputorilla oli tänään.  Aamulla vipelsin vauhdilla kauppaan, mukaan tarttui ruukkuruusu, jonka vein työpaikan kahvipöytään.

Ruusun viereen kirjoittelin viestin, jotta nekin ystävät jotka ei tänään olleet paikalla, näkisivät terveiseni ja kiitokseni sitten toisena päivänä.

Enpä ole koskaan tavannut niin sydämellisiä ja lämpimiä työkavereita, kuin mitä tämän pikku kaupungin kirpputorin väki on. ♥️Siitä porukasta olen saanut itselleni kultaisia ystäviä. 

Unohtamatta asiakkaita.👌Kiitos!

Kesän ajan ainakin vietän pienten kanssa kotona, ellei mitään erikoista ilmaannu. ♥️

Tänään siinä kirppiksen kahvipöydässä istuessa, eräs vakio asiakas ihasteli tuomaani ruusua, tiedättekö miten pieni lause jonka tuo nainen sanoi, sai minut onelliseksi. 

"Katsoin että on niin kaunis kukka kuin antajakin." 😊 

Voi että, toivoisin kaikkien muistavan että joku pieni ystävällinen lause, teko tai vaikka toiselle luotu hymy, saattaa pelastaa jonkun ihmisen päivän. ♥️ Ja se ihminen voi muistaa sen koko loppuelämänsä. 🥲 Niinkuin minä muistan aina nuo sanat jotka kuulin. 

Kun sitten lähdin töistä kotia kohti, vähän haikeana, mutta onnellisena. Kotiovella vastaan juoksi pienet rakkaat minua halaamaan. ♥️ Juteltiin päivästä, miten meni kenenkin oma, ja hetken päästä kerroin heille miten ylpeä heistä olen.♥️

Olen minä ystävieni lisäksi tehnyt  kirpputorilta ihania tavaralöytöjäkin! 

 Kuten tämä kaunis puurasia,  jonka tuojan muistan aina hyvällä! Kiitos hienosta juttu hetkestä.  

Kirppis aarteista koosteen voit katsoa tubesta jos sinne eksyt.

😊 Siellä on lyhytvideo esim siitä, kun poika halusi viedä siilille ruokaa, vaan joku muu nautiskeli siilin ruuat. 😅

Voi kuinka poika väkersikään omaa siilivideota minun kanssani, valikoi mieleisen kappaleen meidän yhteiselle videolle ja  tuumasi mulle: "nyt on huva!"♥️

 Sinne olen tehnyt myös lyhytvideoita runoista joita en ole välttämättä tänne blogiin  kirjoittanut. 

 Ajattelin loppuun vielä sanoa  sen lyhyesti  mitä  yksi viisas mies kerran meille totesi:

"Pitäis aina huolehtia, toinen toisistaan, ja pittee yhtä.."♥️👍

Jämy ♥️

Jämy <3

Kerran pieni kissa muutti äidin ja isän luo. 

Tänään kun ajattelen, se tuntuu kuin se olisi ollut ihan äsken, kun kävelin koti-ovesta äidin ja isän luokse katsomaan tuota uutta perheenjäsentä. ♥️ Muistan sen hetken vieläkin kuin eilisen, kun  takapihalla Jämy käppäsi valjaissa tutkien omaa maailmaansa, sydämeni sulattaen. 

Jämy. Suloinen, viisas ja rakas pikkuinen ystävä,  kasvoi kodissa jossa sai vallata rottinkikorit äidiltä, ja nauttia isän kanssa kylmäsavulohi siivuja yhdessä. ♥️Tietäen aina että on korvaamattoman tärkeä.♥️

Nyt rakas Jämy lepää pienen tammen alun vierellä, ukkia ja mummua katsellen sieltä kuusta ylhäältä. Sytyttää maahan sytytetyille lyhdyille  vastaukseksi valaisevia tähtiä.

Tänään tein Jämystä tämmösen videon. ♥️

Sinä et katoa koskaan sydämistämme "Kivikissa" ♥️

Jatkoa vanhaan tarinaan

 Johannes pysähtyi muistaessaan mörön, hän lyyhistyi hangelle ja itki.

"En minä täältä kotiin tule." Hän huokaisi ääneen. Ajatellen kotia, joka oli niin kaukana. Rakkaimpiaan jotka odottaisivat siellä. Hän painautui yhä lujemmin vasten hankea, sulki väsyneet silmänsä ja nukahti, jossain sisällään hän luotti että metsä pelastaisi hänet. Odotti että joku tulisi ja veisi hänet kotiin. 

Samaan aikaan Johanneksen äiti istui pienen mökin portailla ja piteli sylissään nukkuvaa vastasyntynyttä tyttö lasta, jonka sormet olivat nyrkissä ja suu myttyrällä. Lapsi oli aivan isänsä näköinen. 

"Nuku sinä pikkuinen, mummu kyllä hoitaa, sen että äiti ja isi on pian täällä."

Pikkuinen hymyili unissaan pienen hetken.

Johanneksen äiti kulki tuvan poikki nukkuma huoneeseen, jossa vauvan äiti, Johanneksen vaimo lepäsi.

"Annetaan myö äidin kerätä vielä voimia, kohta äiti herää ja pääset kainaloon." Mummu tuumaili pienelle, joka tuhisi tyytyväisenä, niin onnellisena tietämättä siitä miten julma ja paha maailma osaa olla.

Johannes säpsähti hereille, hän näki pelkkää valkoista maisemaa.

"Mörkö! Perhanan koira tule auttamaan." Johannes hihkaisi.

Samassa jokin narahti ja Johannes tunsi kuinka hänen käteensä tartuttiin.

Vanha rouva seisoi Johanneksen vierellä,  katsoi lempeästi miestä, ja asetteli lämmintä kääröä Johanneksen otsalle. 

"Olet sairaalassa, sinulla kävi tuuri kun mies hevosen kanssa löysi sinut hangesta." Vanha rouva kertoi.

Johannes irvisti kivusta kun hän koetti vaihtaa asentoaan.

"Ei kai ne muuten sinua olisi huomanneetkaan, vaan joku kulkukoira sinut oli löytänyt ja ilmoitti hevosmiehelle haukkuen." Rouva jatkoi.

"Mörkö." Johannes huokaisi. 

"Koira oli väsynyt kyllä itsekin, tuolla se lepäilee kellari kerroksessa, laitoin sille sinne viltin ja lämmintä maitoa, " Nainen kertoili.

Ennen kuin Johannes  vajosi uudelleen uneen, hän tunsi tutun tuoksun.

"Äiti." Hän mumisi vielä unen seasta. 

Odotan

 Se aukeaa toisinaan helposti, 

Nauraen siitä matkaan lähdetään.

Joskus kylmänä se narisee,

Ei tahtoisi ketään päästää mihinkään.

Tuosta portista kuljettu on monet kerrat.

Osa kulkijoista palaa siitä koskaan enää ei. 

Kulkijat jotka kuuta lähemmäksi katsomaan,

Joku täältä kerran vei. 

Nyt raolleen se jäänyt on,

Kuin odottaen jonkun saapuvan,

Takaisin viereltä tähtien,

Luoksemme tulevan. 

Raollaan,

Jälkiä portailleen odottaa.

Tänään minäkään mennyt en sitä sulkemaan.

 Kai uskoin tavallaan,

Että uneeni saapuvat yöllä  taivaltamaan. ❤️

Hyvää joulua Pimu

 

Vain hetkeksi istahdin tuoliin keinuvaan.

Muistoihin vaivuin lämmössä uunin.

Ensi lumi satoi maahan, 

Jälkiäsi portilla nähnyt en.

En lumista kuonon päätä,

Vain muistoja ja kaipauksen.

Kun sinusta kerron,

Murtuu ääneni vielä.

kun portille jälkeni jätän,

Silloin kotiin saavun,

mutta sinä et ole siellä.

Tähtilatva enkelin,

joskus itsellesi valitsit.

Siihen jätit kerran,

pikku koiran hampaan jälkesi.

Kuka uskonut silloin olisi,

Että niitä tänään ikävöimään joutuisi. 

<3

 

-Sini-

Hyvää Joulua Pimulle, 

T. Joonas Julia Elina, Jasper ja Roosa.

olet 

 

Pieni ihminen,

Jäljet polulle jätti hauraat.

Siinä syksyn lehtiä, hän potki kulkiessaan.

Ja suuren puun alle istahti,

Ystävää odottamaan. 

Kunnes suuren kiven viereen,

Pään painoi ja hetken oli hiljaa.

Metsän laidalla huokaisi ikävästä.

"Vielä kaipaus helpottaa"

Niin mitätön oli,

Keskellä ylvään metsikön. 

Tuo pieni ihminen,

 joka mietti missä ystävä on. 

Syksy

Ilta hämärtyy taas.

Kotiportailla istuin tänään.

Tuulen  kuulin lehtiä tammen soittelevan.

Mutta pienen hetken vain luulin, Sinun luokseni kulkevan.

Sylistäni taas löysin vain ikävän painavan.  

Kynttilöitä iltaan sytytän,

Uskon tuolta korkealta jostain sinun ne myös näkevän. 

Pian syksy saapuu.

Mutta nyt niin kovin erilainen.

Itkien lehtiä putoavia hiljaa yksin katselen.

On tuttu metsä reitti,

Mutta ilman  sinua sinne mennä   voi en. 

Koska nyt tuo reitti on minulle liian hiljainen.<3

Kaipaan sinua aina rakas ystävä. <3