Kuu

 Taittui tuulessa heinät,

metsikon puut.

Lauloi vierelläni linnut.

Nähtiin taivaalla kuu.

Ajettiin tietä tuttua.

Kotiin päin tultiin.

Lapset toivoi jospa sinut kuussa näkisi.

Miettien milloin kuu kasvaa niin isoksi.

Pienin pöydän ääreen kotona istui,

Eteen kuvan jossa sinä olet.

"Ee Pi". Minua katsoen tuumasi.

Hänkin sinua kaivata silloin osasi.

<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3

Uni

Näin sinusta unen.

 Vaikka tuntui, kuin olisit siinä oikeasti ollut.

Tulit vierelleni, kainaloon työnsit pääsi.

Sain silittää sinua, hetken jonka pyysin.

Minä tunsin sinun turkkisi.

Tunsin lämpösi,

Sinut.

Taisit käydä  täällä sanomassa minulle,

 että se totta on mistä kyselin.

 Että vierellämme oot,

 ja kaikki on hyvin.

Kiitos pieni ystävä,

Että muistit mietteeseeni vastata.

Vaikka ikävä olikin entistä kovempi kun heräsin ilman sinua aamulla.

<3

                                             Elämäni raskain rinne

Kun sinä lähdit,

Veit mukanasi osan minua.

Tänään haudallasi istahdin.

Ikävän kyyneleitä vuodatin.

Kastelin kukat ja tiesin etten voisi siihen jäädä.

Piti nousta ylös.

Kulkea alas elämäni raskain rinne.

Tulla kotiin, jossa sinä et enää odota.

Miksi en enää saa kanssasi edes yhtä päivää,

Yhtä lenkkiä.

Tai kuulla vielä kerran tassusi rapsahdusta.

Metsäreissulla kerran,

Kyyneliin pieni tyttö murtui,

Kun tutkapannan kanssa katosit näkymättömiin.

Lopulta takaisin palasit.

Nyt lauseen lohduttoman ikävästä tuo pienokainen kertoo.

Odottaen sinua,

Vaikka tietää että vasta pilvien päällä nähdään.

Onko se totta, 

Että jossain meitä odotat?

Siellä kuussa kuljet,

etkä tunne enää kipuja?

Onhan siellä ne vanhat rakkaat ystävät?

Kai saadaan joskus kaikki olla siellä yhdessä.

Siihen luottaen käyn päivästä toiseen.

Että vielä kyyneleeni turkkisi pois kuivattaa.

Että siellä touhuillesi vielä nauretaan.

Luotan,

Että vielä viereesi saan joskus tulla nukkumaan.

Valvoin sinun vierelläsi, kuuntelin sinun raskasta hengitystä.

Monta yötä silitin ja pelkäsin nukahtaa, jos et aamulla olisikaan siinä enää.

Kuljit vierelläni hidastunein askelin. Vielä suojellen edelleni kiirehdit kun tietä ylittämään käytiin, vilkaisit molempiin suuntiin. Sinä pidit minusta huolta, vaikka olit kipeä ja väsynyt.  

Lupasin sinulle että kun paranet, niin sitten juostaan yhdessä. 

Lupasin etten koskaan anna minkään satuttaa sinua. 

Että mekin pidetään huoli sinusta rakas

Odotit isin kanssa, että syksyllä taas pääsette metsälle kahdestaan.

Niin ajateltiin.

Kunnes koitti päivä, jota oltiin pelätty. Sinä väsyit yllättäen, silmistäsi nähtiin kuinka olisit halunnut vielä innostua kun kutsuttiin sinua pöydän alta. Tassut eivät vain enää meinanneet kantaa. ♥

Viimein päätettiin että lähdetään tarkastuttamaan vointisi eläinlääkärille. Ajateltiin että tullaan sitten kotiin parantelemaan. Olit niin hento ja pieni kun lepäsit eläinlääkärin pöydällä. Sinua sattui, ja oltiin luvattu ettei mikään saa satuttaa sinua.

Sinä päivänä me tehtiin elämämme raskain päätös, meidän oli annettava sinun mennä. Koko perhe oltiin vierelläsi. Silitettiin, itkettiin ja kerrottiin kuinka paljon rakastetaan. Lopulta suljit silmäsi viimeisen kerran. <3 

Enkä edelleenkään voi uskoa että et tule enää kotiin. Joka aamu hetken vain luulen kaiken olevan kuin ennen. Joka päivä koko ajan olet mielessäni, joka ilta ennen unta minä itken, kun on niin kauhea ikävä. 

Sinä et koskaan ollut vihainen toisille, et silloinkaan kun olit kipeä, ja topuuttelin lapsia että sinä saisit levätä. Annoit silittää ja hoitaa, luotit että pienetkin osaa. 

Kiitos rakas ystävä kaikista yhteisistä vuosista, jotka olit  meidän kanssamme. 

Kiitos jokaisesta hännän huiskautuksesta. Jokaisesta yhteisestä hetkestä.

Kiitos kaikesta. <3 

Meidän sydämiin jätit jäljet suuret,

Huoneisiin näihin tyhjyyden.

Vaikka uskon että vielä meidät kuulet. 

 Ja matkastamme näet hetken jokaisen.

Mutta niin raastava on ikävä, kun olla kanssasi enää voi en.. ♥

Meillä on sinua niin kova ikävä.

Oma rakkain "Pentu Pee." :(

      

Ethän pelkää

Taivas tummui tänään,

Kiersi ukon ilma päältämme.

Sai minut uudelleen taas kyyneliin.

Muistamaan kuinka pelkäsit sitä aina.

Nyt ensimäistä kertaa erillään myrskyä katsellaan.

Rakas,

Sinne päälle pilvien, ethän jyrinää enää kuule?

Ethän pelkää pieni?