Sinne tuon ystäväni kanssa murheissain matkasin.
Sateen kastelemaan turkkiin kasvoni painoin.
Kylmän kuonon kosketukseen havahduin.
Minua hän katsoi silmiin, sydämeeni näki.
Ystävä kaikkein kultaisin.
Jo sillan pienen kupeella, joka joen ylittää.
Oli kyyneleeni kadonneet,
Murheet rantaan unohtuneet. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti