lauantai 28. marraskuuta 2015

Kaikki on hyvin


Muistan kun istuin olohuoneen lattialla, Tiesin että sinä tulisit kohta luokseni.

Minua jännitti niin paljon, etten tiennyt missä istua tai miten päin olla. Piirtelin valkealle paperille koukeroita, vatsassa kihelmöi.

Posket punaisina odotin, kunnes tulit. Jännitys katosi, kun hymyilit minulle. Vaikka tuntui että jalat on aivan makaronia. :D

En tarkkaan muista mistä silloin puhuttiin, muistan sen kun yhdessä piirreltiin.

Sinä yönä, kun nukuin vieressäsi, siinä olohuoneen lattialla, rakastuin sinuun.

Sinä yönä, kun piirtelin koukeroita sormella selkääsi, ja kuuntelin sinun tuhinaasi.



Nyt, Jo hetki yksin kotona, tuntuu ikuisuudelta ilman sinua.

Tunne, ettei osaa tehdä mitään, tai olla missään mitenkään päin.

Aina nykyäänkin odotan sinun saapuvan kotiin, niin kuin silloin kun sinua kerran odotin.

Ja kun saavut, Kaikki on taas hyvin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti