Valokuvia

Taas kynttilän valossa istun,
Mieltä kaihertaa ikävä.
Miten niin epäreilu maailma joskus onkin.
Vienyt ne rakkaat, hienot ihmiset pois.
Näkymättömiin, enää ei voida halata koskaan.
Mutta minä rakastan teitä ja yhteisiä muistoja.

Tänään taas pysähdyin ajattelemaan,
kun valokuvissa näin sen onnen.
Kaksi ihmistä ja rakkauden.

Silmiini tulvahtivat kyyneleet.
Tajusin, että ne ajat on menneet,
tilalla jotain muuta.
Mutta se ei koskaan korvaamaan tulisi sitä kaikkea.