;( Kille

on poissa ystävä rakas,

Painui tassuilleen kuono hauras.

Minä matkamme muistan,

Sinua rakastan.

Jospa kuulet sen sinne kauas.

Kesät kanssasi kuljin.

Turkkiisi painauduin,

Kun maahan satoi lumi.

Matkallesi enkeleitä laitan,

Suojassa heidän siipien, 

Taivaan kotiin sinä kulkea saat.. <3

Vierees niin usein nukahtaa sain,

Kesään,

Tai hankeen valkeaan. <3

Ikävä on niin iso,

Ettei sanatkaan tahdo riitää.

Sinua ystävä lämmin,

ja tärkeimpän, tahdon hetkistämme kiittää.. <3

Ja uskon sen, 

Vielä me pihaan tuttuun juostaan,

luokse mummun,

luokse rakkauden.

luokse onnen ikuisen.

Killelle. <3 

Kun istahdin äsken tuon uskollisen ystävän viereen.
Sain osakseni lämpöä ja rakkautta tulvivan katseen.
Siinä punaisella matolla,
Sanoin sinulle kuinka sinua rakastan ja arvostan.

Sinulle kun sen kerroin.
Pää kallellasi katsoit syvälle silmiini.
Pienen hetken tuijotit,
ja tassullasi tökkäsit.  <3

Valokuvia

Taas kynttilän valossa istun,
Mieltä kaihertaa ikävä.
Miten niin epäreilu maailma joskus onkin.
Vienyt ne rakkaat, hienot ihmiset pois.
Näkymättömiin, enää ei voida halata koskaan.
Mutta minä rakastan teitä ja yhteisiä muistoja.

Tänään taas pysähdyin ajattelemaan,
kun valokuvissa näin sen onnen.
Kaksi ihmistä ja rakkauden.

Silmiini tulvahtivat kyyneleet.
Tajusin, että ne ajat on menneet,
tilalla jotain muuta.
Mutta se ei koskaan korvaamaan tulisi sitä kaikkea.