Katseli ylpeänä,
Sanoen miten paljon rakastaa.
Siinä istuessaan,
Hän antoi niin paljon tietämättään voimaa.
Vastaan juoksee hän ovelle.
kun kotiin isi tulee.
Päivän touhut kertoo nauraen.
Rakkaintaan halaten.
Nukahtaessani tuhinaa kuuntelen,
Se niin kaunis ja hento on,
Ei kulje poikki huoneen hiljaisuutta rikkoen.
Hetken hymyilen.
Pienet kädet,
Kädestä kiinni piti silloin,
Päivän raskaan auttoi jaksamaan.
Hän väsyneenä touhuistaan,
lopulta meidän viereen nukahtaa.
