Itken vasten tiiliseinää. Käperryn aivan pieneksi kippuraksi portaille istumaan.
Enhän mä olis edes voinu kuvitella, miten kaikki lopulta päättyis.
Silitin koirani Tahvon selkää.
Se oli sateesta litimärkä, ja sen karvat takertui käsiini. Tahvo katsoi minua pitkään, ja nuoli kyyneleeni.
"Kulta rakas, sun pitää nyt levätä ja rauhottua." Sanoin Tahvolle.
Nostin Tahvon käsivarsilleni varoen sen haavoja tassuissa
Kannoin pienen sisälle olohuoneen sohvalle.
Tahvo ulahti pienesti, kun laskin sen sohvalle.
Sen tassuista tipahteli veripisaroita matolle.
Hädissäni soitin eläinlääkärille,
mutten saanut mistään ketään kiinni.
puhdistin pienokaisen haavat.
Koko yönä en nukkunut. Seurasin Tahvon vointia.Silitin sen vapisevia tassuja. Ja koetin tehdä olon helpoksi.
Aamulla sain ajan eläinlääkärille.
"Haavat on tulehtuneet.. sinun koirasi voi huonosti.
Taka ja etutassu on jo miltei mennyttä." Lääkäri kertoi.
Rösähdin maahan istumaan, tuntui kuin henki ei kulkisi ollenkaan.
"Tahvo rakas.." pihahdin miltei äänettä.
Minä tiesin että Tahvo pitäisi päästää lepäämään, ei se ole ansainnut kipua.
Tajusin että minun pitäisi luopua parhaasta ystävästäni, vain sen takia, että joku idiootti oli rikkonut kaljapullon kävelykadulle. Syytin hetken itseäni.. miksen minä sitä huomannut, ja rakkain satutti itsensä siihen.
niin, pidin pientä ystävää tasssusts, kun hän vaipui ikiuneen.
Itkien ja ikävöiden,
Minulta vietiin kaikkein paras ystävä.. <3
Ja tämä kaikki vain sen pullon vuoksi, jonka koku heitti asvaltille,
ne sirpaleet toivottavasti saapuu mieleesi, kun luet tämän..
Mieti ennen kun sen pullon heität... :/
