Hylätty
Syrjätien päässä,
Joka heinää jo kasvaa,
Näin tutun talon.
Autioituneena,
Piha kovin hiljainen.
Ei mökin ikkunasta katso emäntä.
Näkyisikö jo vieraat pihatieltä.
Navetta,
Ennen niin uljas,
Ei ylpeyttään tahdo menettää.
Edelleen paikallaan.
Nyt kuitenkin uupuneena katto kallellaan.
Taloon astun,
Kunnioittavasti oven avaten.
Pirtin pieneen keinutuoliin istahdan hymyillen,
Muistoissani hetket,
vuosikymmenten tarinoiden.
