Äiti ja Iskä.. =)

Taas ilta hämärtyi.
tänään niin kauniina.
Sain teidän luona olla.
Äiti ja isi,
Ilman teitä en olisi mitään..

Taas niin ihana oli nähdä.
Ikäväkin kun se tulee jo päivässä.

teille kerron kaiken,
jokin jos painaa,
jos jokin naurattaa..
Teitä minun pikku sydän niin isosti rakastaa.. <3

Lintuset..

On pienet hennot siivet,
Väsyneinä niin..
Ne suuren suuret muistot,
piirsivät meidän sydämiin.

Laulu tuulessa luoksemme kantautui.
Tänä aamuna,
Kun teitä muistelin.

Sinä kerran hiuksiini tartuit.
Kiljahdin, pelästyin.
Sinä kauniina niin silloin lensit.
Katselin, vielä vähän jännitin.

Pieni viserrys jostain,
saa minut teitä muistamaan.
Oi, jospa vielä kerran,
Lennähdätte hiuksiini istumaan.

Se on vain rakkautta. :)

  

Taas valveilla minä,
Mutta näin on ihan hyvä.
Kaksi rakasta tuhisee vierelläni.
Niin hyvä olla.
Olla vain, tietäen että kaikki on hyvin.

Lopulta kun unen saan.
Toinen niistä herää,
herättää minutkin.
Ei se mitään.
Se on vain rakkautta.

Herätä valvomaan heidän kanssa,
Joita rakastaa.

Halmeniemi

Kylä tuo pieni,
Halmeniemi.
mielessäni vielä iltaisin.
Kylä jossa kerran asua sain,
Sitä muistelen usein minä kyynel silmin.

Siinä pellon reunassa,
pienellä tiellä, punaisessa takissaan.
Kulki aina rouva,
ihastellen tiluksiaan.

Tutut metsälenkit,
moneen kertaan sisarusten kanssa koluttiin.
Äidin ja isin kanssa,
Kauppa-autoa odoteltiin.

Kaivannut olen sitä,
kaupunkiin kun "jouduin".
Kuinka luottamaan pystyi naapuriin.
Joka tilanteeseen, apu toiselle annettiin.


Oli kylällä koulukin,
Jota viimeiseen asti pystyssä pidettiin.
Talkoo voimin taisteltiin.
Mutta voimat koulun hiipuivat,
Otti vallan käsiinsä,
Mäntyharjun isommat herrat, tunteettomat.

Siellä minäkin sain oppia ja kasvaa.
Sieltä muistot sain korvaamattomat.
Jospa myös lapsille omilleni,
lapsuuden yhtä lämpöisen voisin tulevaisuudessa antaa.

kaikki mitä tarvitaan..

on turvallinen olo,

kun sinä olet vieressäni.

En pelkää enää mitään,

kun kätesi on kädessäni.

On hiljainen ilta,

maa on lumeen peittynyt,

se kaikki on niin kaunista,

vaikka hetki sitten vielä itkin.

Sinä tiedät, 

että vuoksesi tekisin mitä vain.. 

pieninkin ähinä.

saa minut murehtimaan.

Minä tiedän,

tekisit sinäkin kaikkesi eteeni.

Ja kun me rakastetaan,

meillähän on silloin kaikki mitä tarvitaan?

 

:D Jälleen uuteen aamuun.

Kamala jumputus,
3 ilta peräkkäin,
jostain tuolta ylhäältä,
tekisi mieli känkkyillä. :D

Ajatukset ei tahdo pysyä tekstissä,
Haluaisi kirjoittaa,
Mutten taaskaan mitään saa aikaan.
Tum tum tum,
 pam pam pam
   kolin kolin kolin.
        Rumpsista.

Voi vaan odottaa hetkeä,
että joku tippuu läpi katostani.
Kypärä päässä pelätä,
Ettei päälleni rysähdä.

Nyt on taas hetken hiljaista,
mutta vain kun siellä vaihdetaan kappaletta.
Sama oksettava jumputus, aamusta iltaan,
illasta yöhön.
Ja jälleen uuteen aamuun.

Tum tum tum..

2 runoa(Kuvittelen sinut ja nyt)

Kuvittelen sinut

Tänään istun yksin,
Sinä olet liian kaukana minusta.
Voin vaan kuulla äänesi puhelimessa,
nähdä kasvosi kuvista.
Mytätä peiton,
ja kuvitella että olet siinä.

Sinä tulet luokseni huomenna,
Tämä yö on täynnä odotusta.
Haikeutta ja kaipausta.
Mutta sinun odottaminen,
on sen arvoista..


Nyt
Hento kuiskaus,
Anova ilme.
Se jokin mitä on.
Kaikki se mitä kerroit..

 Kylmä tuulahdus,
Taivas täynnä tähtiä.
Niiden alla pieni muistelija.
Johon todella sattuu.

 Nyt huomaan,
Mitä silloin menetin.
Nyt kun lopulta meillä on toisemme nyt..

Kävele varovasti isoveli osa 8 (Viimeinen)

Koko yön mä valvon, istun Jukan sängyllä ja Jukan pää lepää mun sylissä. Silitän veljen hiuksia ja katselen sen levollisia kasvoja. Mitähän ihmettä veli mahtoi tarkoittaa niillä puheilla, rakastunut väärään ihmiseen.
Välillä veli kääntää kylkeään ja murahtaa pienesti, hymyilee unissaan ja tuhisee mahdottomasti.
Huomaamatta aurinko alkaa taas nousta, yö tuntui kestävän vain hetken, niihin moniin öihin verrattuna,kun veli ei ole ollut täällä.
Jukan puhelin soi vaativaan sävyyn, käskee Jukan nousta jo ylös ja vastata puhelimeen.
Veli ei kuitenkaan nouse, vaan minä pomppaan ylös ja vastaan.
-Anni. sanon ja haukottelen.
-Panu täällä. Tuttu pojan ääni värähtää linjalla.
-Terve, tuo Jukka nukkuu vielä, mutta voin käskee sitä soittamaan sulle kunhan herää. Mä ilmotan nopeesti.
Hetken toisessa päässä linjaa on hiljaista.
-Minä vaan.. Ajattelin kun Jukka on kotiin päässy.. Mietin vaan että.. Panu takeltelee sanoissaan.
-Mitä sinä mietit? Kysyn hyväntahtoisesti naurahtaen.
-Käske sen vaan soittaa mulle, kunhan herää. Moikka. Panu vastaa nopeasti,ja puhelu katkeaa.
Lasken puhelimen pöydälle ja vilkaisen veljeä.
-Voi minun pientä, isoveljeä, että minä sinua rakastan. Kuiskaan ja kävelen ulos huoneesta,ulos kotiovesta, lämpimään kesä aamuun.
               Juoksen puiston läpi, hautausmaan ohi ja syhylän rantaan. Vaikka rintaan ja kylkeen pistää, en pysähdy, kevein askelin juoksen laiturin päähän ja hyppään vaatteet päällä veteen.
Hetken vain polskin vedessä, kunnes lopulta kiipeän takaisin laiturille makaamaan. Tuijottelen pilviä taivaalla, Lampaita ja jos oikein tarkkaan katson saatan hahmottaa pienen lohikäärmeenkin.
-Pois alta! Hopi hopi! Panun ääni kuuluu selkäni takaa. Se juoksee laiturille ja hyppää veteen.
-Hullu! Mä kiljahdan sille pelästyen.
-No näköjään täällä on tapana uida vaatteet päällä nykyään. Panu naurahtaa, ja kiipeää laiturille.
Se köllähtää mun viereen makaamaan ja tuijottelemaan taivasta.
-On se kaukana. Panu tuumaa hiljaa.
Mä käännän pääni Panuun päin.
-Ai mikä? Kysyn kulmiani nostaen.
Panu osottaa sormella taivaalle.
Mä nyökkään pienesti, ja varovainen hymy leviää mun kasvoille.
Kohta vaimeat askeleet lähestyy meitä, mutta ne pysähtyy laiturin päähän.
-Mitä ne täällä makailee? Jukka kysyy.
-Tuu sinäkin! Panu hihkasee veljelle, ja sen ilme kirkastuu.
Jukka kävelee meitä päin, ja mä pinkaisen juoksuun ja hyppään sen kaulaan.
-Noh, varo nyt vähän. Oon vielä aika rampa. Jukka naurahtaa.
Me istutaan laiturille takasin, ja tuijotellaan kukin suuntiimme, jokainen uppoontuneina omiin ajatuksiinsa.
-Anteeks Jukka. Panu kuiskaa todella hiljaa ja tönäisee veljeä kylkeen hellästi.
Jukka säpsähtää ja vilkaisee minuun, mutta mä en ole tietenkään kuullut mitään, Miten muka oisin voinut.
Sillon mun puhelin soi, Arttu soittaa ja kysyy missä mä olen, se sanoo tulevansa rannalle kanssa ihan heti,kun pääsee töistä.
-Mä lähden Arttua vastaan. Ilmoitan ja lähden kävelemään hitaasti tielle päin.
-Minun pitää pyytää anteeks sulta Panu. Idioottihan minä olin, kun aattelin että voisit minusta välittää,
nyt sinäkin saat ihan turhaan kärsiä niistä uhkailuista. Mä kuulen Jukan vielä sanovan.
Mun sydäntä riipaisee, vai ettei Panu muka välittäis? Jos veli tosissaan on rakastunut Panuun? Jos ne olivat sen takia hakanneet veljen ja jättäneet sen metsään? Siksi veli puhui rakastuneensa väärään ihmiseen. Ja Panu soitti aamulla, selvittääkseen asiat.
Kun Arttu ilmestyy näkyviin jo muutaman mutkan jälkeen, mä havahdun ajatuksistani nopeasti. Juoksen sen luo niin lujaa kun pääsen.
Painaudun sitä vasten tiukasti ja huokaisen syvään.
-Sen rakkauden väliin ei tule mikään enää. Mä hymähdän pienesti, silmät kostuen.
Arttu rutistaa minut entistä tiukemmin lähelleen ja suukottaa hiuksiani.
Tartun sitä kädestä ja me lähdetään  yhdessä rannalle päin.
Vähän ennen rantaa, me pysähdytään tielle katsomaan kun Panu ja Jukka istuvat käsi kädessä, ujosti järvelle tuijotellen. Välillä ne vaihtaa pari sanaa ja nauravat yhdessä.
Kyyneleet vierähtelee kuin putouksena poskilleni, kun tuijotan niitä kahta. Arttu pyyhkii kyyneleet poskiltani, ja tuijottaa minua silmiin.
-Minä rakastan sinua, Anni. Se sanoo hiljaa, katsoo ujosti maahan ja potkaisee kengän kärjellä pientä kiveä.
-Niin minäkiin sinua. Vastaan hymyillen. : "Enemmän kuin koskaan ketään muuta."
Lopultakin, se kaikki,  suru ja epätietoisuus, kaikki unettomat yöt ja päivät ikävässä olisi takana.
Lopultakin kaikki voisi olla hyvin, kun meillä vain aina tulee olemaan toisemme.
Ja minä vannon, etten anna enää minkään tulla meidän kenenkään väliin, ikinä.

Kävele varovasti isoveli osa 7

Kun me pysäytetään auto meidän kotipihaan ja kävellään sisälle, äiti ja isä seisoo siellä leveät hymyt kasvoillaan. 

Jukka kävelee vielä kovin varovaisin askelin omaan huoneeseensa, laittaen oven kiinni perässään.

Me muut jäämme hämillämme tuijottelemaan toisiimme.

-Jukka on kai vaan väsynyt. Äiti toteaa.

Me kömmitään keittiöön ja äiti keittää meille kahvit. 

-Kait minun pitäs lähtee nukkumaan, niin jaksais aamulla lähtee töihin.Kiitoksia kahvista. Arttu tuumaa, ja laskee kahvikupin tiskialtaaseen. 

-Tuliskohan se Jukka sanomaan sulle heipat. Isä kysyy ja  vilkaisee minuun.

Minä hiivin veljen huoneen oven taakse, siellä on aivan hiljaista.

-Jukka, Arttu on lähössä. kuiskaan oven raosta.

Jukka ei sano sanaakaan, kääntää vaan kylkeään.

Suljen oven ja kävelen Artun kanssa ulko-ovelle, maahan tuijotellen.

-Kyllä se Jukka vielä piristyy, sillä on ollu aika rankkaa. Arttu sanoo ja laittaa käden mun olkapäälle.

Nyökkään vain, ja annan suukon Jukan poskelle.

-Nuku hyvin rakas. Jukka sanoo ja lähtee.

 Kun mä palaan takasin sisälle, äiti tiskaa astioita keittiössä, ja muut on nukkumassa.

Nojaan keittiön ovenkarmiin ja katselen äidin touhuja.

-Äiti, painaakohan Jukan mieltä joku muukin, kun tämä tapahtunu? Kysyn kuiskaten.

Äiti kääntyy minuun päin ja katsoo minua pää kallellaan.

-En minä usko, tässä on sille paljon sulateltavaa. Se tuumaa.

Se kävelee minun luo ja ottaa minut halaukseensa.

-Älä sinä murehi liikaa rakas. Äiti sanoo ja suukottaa minun hiuksia.

-Nyt nukkumaan Anni. Äiti naurahtaa ja lähtee keittiöstä.

Minä kävelen kohti omaa huonetta, mutta veljen oven kohdalla pysähdyn, raotan ovea varoen.
-Jukka. Nukutko sinä? Kysyn kuiskaten.
Veli nousee sängylleen istumaan. Se katsoo minuun unisena, hiukset hassusti sekaisin.
-Häh? En. Se kähisee.
Kuljen sen sängyn vierelle ja istahdan veljen viereen.
-Miten sinä jaksat? Kysyn varoen.
Veli nielaisee ja sen silmät alkavat välkkyä, ne täyttyy kyyneleillä. Lopulta se painaa päänsä vasten minun olkapäätä ja purskahtaa itkuun.
-Älä rakas itke, kaikki on ihan hyvin nyt. Koetan rauhoitella.

-Anni, ei kaikki oo hyvin, eikä mikään tuu enää ikinä olemaan kun ennen. Jukka toteaa. 
-Mitä sä tarkotat? kysyn säikähtäen.
-Mä olen rakastunut. Jukka sanoo ja nostaa katseensa muhun.
-Sehän on vaan hieno juttu! Mä naurahdan pienesti. 
Mutta vakavoidun samantien, sillä veli ei naura, ilmekkään sen kasvoilla ei värähdä. Se tuijottaa vain minua, silmät kyynelistä ja itkusta turvonneina. 
-Mä olen rakastunu väärään ihmiseen. Jukka sanoo ja potkaisee huoneensa lattialla olevan jalkapallon seinään.  
Veli käy makaamaan ja painaa päänsä minun syliin.
-Hyviä öitä rakas veli. Kuiskaan, kun Jukka on jo unessa.

Pientä kaunista.

 Äidiltäni saatu ihana nukke, ja kirppu torilta löytynyt "taikalamppu" ;) 

 Kirpputorilta löytynyt malja ja tiimarista ostetut tuikku kipot. :)

 :) Siskon tytön piirtämä perhepotretti, kehykset on maksista. ;)

Ja tämä ihana, isän tekemä  "tontunkolo" tarra.

Hih, yksi vieras kerran kokeili varpaillaan, että onko tuossa oikeesti reikä. ;D

Vielä nämä siskolta saadut, ihanuudet!:)

Olisin mielelläni ottanu enemmästäkin kuvia, vaan jostain syystä puhelimen kuvat ei näy koneella. ;) 

Koetan selvitellä syyn tuohon.

:)

Olet veljeni,
Niin hyvä nukahtaa on viereesi.
Olen siskosi,
Vaikka niin väärin sinua joskus kohtelin.
Sinut melkein menetin.

En löydä sanaa kertomaan,
kuinka tärkeä minulle oot. Ja vaikka polkuni kauaksi kaartaisi.
Tai loppuisi matkani tää.
Tämä matka on meidän, veljeni.
Ethän kädestäni irti päästäkkään. <3

Täällä taas,

Tällä tutulla rannalla.

Mutta tänään yksin.

Enää pienet jäljet rantahiekassa.

pienet hautakivet,

muistuttamassa rakkaista.

Täällä taas,

viileässä syys illassa.
Ajattelen, että katsotte minua sieltä taivaalta.
Kyynel poskella, pienesti hymyilen.
Tiedän, että teidän on hyvä olla.
Siksi voin olla onnelinen.